On aika tehdä väritestit taas uudestaan! Edellisestä kerrasta on aikaa vähän yli kolme vuotta.
Your Love is Green
When you love someone, it’s a very rational process. You love with your head first. Love is all about fitting a person into your life. You can’t love unless the situation is just right.
You are an ideal partner in romantic relationships. You try to be as caring, loyal, and forgiving as possible. You take love seriously, and you don’t give up on a commitment. You don’t need a ring to stay with someone through thick and thin.
Mitä ihmettä, tämähän on muuttunut! Okei, paria vastausta vaihtamalla sain edelleen sinisen, niin kuin vuonna 2017. Vihjaako tämä jotain siihen suuntaan, että minusta olisi muka tullut jotenkin rationaalinen? :’D
Your Heart Is Green
Love completes you, but that doesn’t mean you seek it out. When love comes your way, you integrate it peacefully into the rest of you life.
Your flirting style: Laid back
Your lucky first date: Walking around aimlessly and talking
Tämä olikin näköjään ainoa tulos, joka on pysynyt samana sitten vuoden 2017. Jippii?
Your Aura is Yellow
You’re a deeply happy and content person, and you enjoy sharing your cheer with others. While you may seem like a simple optimist, there is a lot of thinking going on inside you.
The purpose of your life: bringing joy and a better life to others
Famous yellows include: Conan O’Brien, Jenny Mccarthy, Jim Carrey
Careers for you to try: Athlete, Actor, Yoga Instructor
Yllätys yllätys. Olen testannut aurani väriä muilla testeillä, ja keltaista ne ovat viime aikoina näyttäneet. Aiemmin aurani on ollut tämän testin mukaan vahvasti sininen.
Otapa näistä nyt sitten selvää, onko näillä testeillä mitään todellisuuspohjaa. Todennäköisesti ei. Ehkä olen hieman kasvanut ja löytänyt sisäisen optimistini? No, joka tapauksessa, mitä tulee sydämen asioihin, nykytilanteeni on hyvä. ♥ Olin myös iloisesti yllättynyt siitä, että Blogthings on edelleen olemassa!
Psst! Bonuksena vielä yksi testi, johon törmäsin tehdessäni nostalgiapärinöissäni muita testejä:
Your Mind is Green
Of all the mind types, yours has the most balance. You are able to see all sides to most problems and are a good problem solver. You need time to work out your thoughts, but you don’t get stuck in bad thinking patterns.
You tend to spend a lot of time thinking about the future, philosophy, and relationships (both personal and intellectual).
If you need a friend Don’t look to a stranger You know in the end, I’ll always be there But when you’re in doubt And when you’re in danger Take a look all around, and I’ll be there
No niin. Edellisestä merkinnästä onkin jo… kolme vuotta aikaa. Hups. Mutta toisaalta, onhan minulla ollut vähän muutakin kirjoiteltavaa. En lopulta saanut gradua valmiiksi niin vikkelästi kuin olin alun perin ajatellut – piti hoitaa harkkavalmentavat (syksyllä 2017) ja itse harkka Ilmajoella (keväällä 2018) pois alta ensin! Ja syksyn 2018 gradupuristuksen jälkeen vihoviimeiseksi hommakseni yliopistolla jäi loppukoe. Siitäkin piti ottaa ensin yksi hylätty, ennen kuin onnistuin. Valmistumiseni venähti alkukesään 2019, ja ehdin jo aloittaa tammikuussa 2019 töissä, aluksi tietysti epäpätevänä. Olen saanut tehdä osittain samantyyppisiä työtehtäviä kuin harkassa (koulupsykologin hommia), eli minun ei tarvinnut tehdä täyttä hyppyä tuntemattomaan, kun työt alkoivat. Jatkan samoissa hommissa sijaisena näillä näkymin vappuun 2021, sinne asti vakipsykologi on saanut vanhempainvapaata. Ehdittiin mennä rakkaan kanssa kihloihinkin keväällä 2019. Nyt siitäkin on jo vuosi. Mihin tämä aika oikein menee?
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be But if you wait around a while, I’ll make you fall for me I promise, I promise you I will
Ehkä yksi syy siihen, miksi palasin tänne, on korona. Niin. Työpaikkani on kaukana kaikesta, joten ehdin tässä reilun vuoden aikana jo oikeastaan tottua sosiaaliseen eristäytymiseen. Harkassa oli vähän sama juttu – Ilmajoelta ei ihan äkkiseltään käyty Jyväskylässä, Tampereesta puhumattakaan. Nyt tosin tuntuu, että minulla on vielä pidempi matka täältä työpaikkakunnalta Ilmon luokse kuin Ilmajoelta oli. Ja nyt kun tarkistin, niin olin oikeassa: matkaa on yli 100 kilometriä enemmän kuin Ilmajoelta. Tosin harkkakeväänä matkat Ilmajoelta Tampereelle ja takaisin tuntuivat todella pitkiltä. Se saattaa selittyä sillä, etten pysähtynyt Ilmajoki-Tampere -välillä koskaan tankkaamaan. Nyt kun menen Tampereelle, niin pysähdyn yleensä tankkaamaan Keuruulla. Ai että, nyt bensakin on pitkästä aikaa halpaa. Tästä poikkeustilanteesta löytyy yllättäen hyviäkin puolia.
When your day is through And so is your temper You know what to do I’m gonna always be there Sometimes if I shout It’s not what’s intended These words just come out With no cross to bear
Mutta eivät nämä viimeiset kolme vuotta ole helppoja olleet. Tekemistä on ollut ehkä liikaakin, mutta onneksi valmistumisen myötä pystyin karsimaan aika paljon järjestöhommia ja muita ”ylimääräisiä” juttuja. Kuluva kausi on ollut ensimmäinen sitten kauden 2015-2016, kun en ole enää aktiivisesti mukana speksissä. Poisjäänti oli töiden takia pakollinen, mutta haikeaa se silti oli. Improa ja tapahtumasuunnittelua on ollut ikävä. Ja tietenkin ihmisiä… Lohdullista on kuitenkin se, että muutkin yliopistosta valmistuneet speksiläiset ovat menneet elämässä eteenpäin, joten en ole yksin. Ja mistä sitä tietää, vaikka kävisin vähän tsiigailemassa NääsPeksin toimintaa sitten, kun joskus pääsen muuttamaan Tampereelle.
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be But if you wait around a while, I’ll make you fall for me I promise, I promise you I will
Kello on aika paljon. Ajattelin, että minulla olisi enemmänkin asiaa, ja valitsin tämän biisin rytmittämään tekstiäni, mutta nyt en meinaa saada enempää sanoja näytölle. No, ainakin valitsin biisin oikein (kun en ihan löydä oikeita sanoja jne.)!
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be And if I had to walk the world, I’d make you fall for me I promise you, I promise you I will
Töissä on ollut viime aikoina vähän vaikeaa. Olen meidän yksikön ainoa psykologi, joten kollegiaalista tukea ei ole tarjolla päivittäin. Onneksi sentään viikottain, kun minulle on määrätty mentori-psykologi, jonka kanssa soittelemme, ja työnohjauskin on ollut kerran kuussa. Olen ottanut tuhottoman paljon stressiä tutkimuksista ja etenkin niihin liittyvistä lausunnoista. Siinäkin mielessä tämä poikkeustilanne on ollut hyvä, kun olen pystynyt keskittymään lähes pelkästään rästissä olevien lausuntojen kirjoittamiseen. Täytyy nyt katsoa, miten tämä tilanne tästä kehittyy, eli milloin pääsen tekemään asiakastyötä taas normaalisti ja sitä kautta myös uusia tutkimuksia. Tietty olen nyt ehdottomasti sillä kannalla, että uusia tutkimuksia en aloita, en ennen kuin kaikkien edellisten lausunnot ovat valmiita. Olen yrittänyt saada kaksi lausuntoa valmiiksi per viikko, ja olen aika lailla jäljessä suunnittelemastani aikataulusta. Olen ollut hölmö ja luullut, että saisin tehtyä töitä vielä kämpillä näin illalla töiden jälkeen. No siis, tein sunnuntaina jonkin verran yhtä lausuntoa kotoa käsin. On se hassua, miten mielenterveyden ammattilainenkaan ei aina osaa asettaa itselleen rajoja ja varata riittävästi aikaa levolle.
I gotta tell you Need to tell you Gotta tell you I’ve gotta tell you
Lausunnot olivat kompastuskiveni jo harkassa. Koin silloin, ja koen edelleen, niiden olevan rinnastettavissa graduun – ja ehkä juuri siksi ne ovatkin niin vaikeita. Ja voi olla, että ajattelen voivani kirjoittaa lausuntoja iltaisin kotona, koska niin gradunkin kanssa kävi: sain eniten aikaan öisin. Oikeastaan kirjoitin suurimman osan gradustani parin-kolmen allnighterin aikana. Mutta ehkä minun on jo korkea aika opetella tekemään töitä päivänvalon aikaan… Ainakin viimeistään silloin, kun päästään palaamaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be But if you wait around a while, I’ll make you fall for me I promise, I promise you
No, tulihan tuota tekstiä sitten kuitenkin kirjoitettua. Saisinpa vielä samanmoisen flow’n noiden lausuntojen kanssa… Eiköhän tämä vielä tästä. Elämme joka tapauksessa jänniä aikoja. Saa nähdä, laitetaanko Uudenmaan lisäksi muidenkin maakuntien rajoja kiinni. Täytynee käydä tapaamassa Ilmoa vielä, kun Pirkanmaalle on vapaa pääsy… Tiedän, pitäisi välttää turhaa reissaamista, mutta aion mennä omalla autolla ja nähdä vain Ilmoa (jos meistä kummallakaan on korona, niin se on tarttunut jo)! Sinällään tämä ei poikkea normaalista, kun meillä on ollut alusta asti etäsuhde ja niin on vieläkin. Toki nyt kun meidän molempien harrastukset (partio ja politiikka) ovat pitkälti tauolla, on ollut enemmän mahdollisuuksia nähdä. Ei tässä auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että kaikki palaa vielä normaaliksi.
I’m sorry, but I’m just thinking of the right words to say I know they don’t sound the way I planned them to be And if I had to walk the world, I’d make you fall for me I promise you, I promise you I will I will I will
Selasin läpi tekemiäni Blogthings-testejä ja löysin muutaman väritestin. Päätin tehdä ne uudestaan ja katsoa, ovatko värini muuttuneet. Nämä kolme testiä tein… oho, Doctor Who’n syntymäpäivänä 2009! Rakkauteni ja sydämeni värit olivat muuttuneet, ja sydämeni väri oli eri myös keväällä 2012.
When you love someone, you give your heart entirely to them. You believe love is an unconditional, unselfish act.You don’t love half-way. You are ”all in” whenever you are in love, and you don’t hold back.You find it easy to fall in love. You accept people as they are, and you even can love someone’s flaws.Because you are so loving and caring, you are incredibly easy to love in return. Your heart is open and ready to be filled.
Love completes you, but that doesn’t mean you seek it out.When love comes your way, you integrate it peacefully into the rest of you life.Your flirting style: Laid backYour lucky first date: Walking around aimlessly and talkingYour dream lover: Is both enthusiastic and calmWhat you bring to relationships: Balance
Heh, onko sydämeni kepulaistunut vai onko minusta tullut Leanboxin CPU Green Heart? :D Joka tapauksessa tämä tulos on sikäli jännä, kun vuonna 2009 sydämeni oli pinkki ja 2012 violetti. Ja tämänhetkiseen tilanteeseeni nojaten rakkaus tosiaan tuo tasapainoa ja täydennystä elämääni. ♥ Kunhan vielä itsekin toisin tasapainoa ihmissuhteisiini :D
Spiritual and calm, you tend to live a quiet but enriching life.You are very giving of yourself. And it’s hard for you to let go of relationships.The purpose of your life: showing love to other peopleFamous blues include: Angelina Jolie, the Dali Lama, OprahCareers for you to try: Psychic, Peace Corps Volunteer, Counselor
Aurani on näköjään edelleen sininen. Joissain toisissa testeissä on väläytelty violettia tai vihreää. Noh, ehkä tämä kuvastaa empatiatasoani, vaikken vietäkään kovin hiljaista elämää ^_^
Facebookissa oli viime viikolla juttua Myers-Briggsin persoonallisuustestistä ja sen tieteellisyydestä. En ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi, että sitä edes käytettäisiin muuten kuin leikkimielisesti… Ilmeisesti yritysmaailmassa jossain määrin. Se ei yllättänyt, että psykologit eivät ole enää pitkään aikaan pitäneet testiä varteenotettavana. Olen ENFP for life, mutta lähinnä leikisti ;)
Aamulla herätessä olo oli kuin Hohenheimilla yllä olevassa kuvassa. Eri syistä, obviously, mutta itketti silti. Kaiken järjen mukaan perheen pitäisi olla se, jolta saa tukea haasteiden edessä…
Olen saanut kuulla äidiltä kerta toisensa jälkeen, ettei minun pitäisi lähteä ehdolle kuntavaaleihin. Nyt kun ”vahinko” on päässyt tapahtumaan ja ehdokasasettelu on ohi, en voi enää perääntyä, vaikka haluaisinkin. Tiedän, että hän tarkoittaa pelkkää hyvää, ja haluaa, että saisin graduni ajoissa valmiiksi. Politiikka haukkaa ajastani ison palan, muttei läheskään niin ison, kuin monilla muilla joita tunnen.
Haluan vain tehdä osuuteni. Asiat eivät muutu, jos vain katsoo sivusta.
Jos nyt rustaan muutaman blogimerkinnän enemmän, julkaisen FB:ssä pari-kolme kertaa, kirjoitan maksimissaan kahdesti lehteen ja seison yhteensä muutaman tunnin torilla ja teltalla, niin tuskin se on gradulleni turmioksi. Voisin käyttää sen ajan ns. paljon huonomminkin…
Kamalinta tässä on eilisestä iltapäivästä jatkunut hiljaisuus. Täytyy yrittää sopia jotenkin, vaikka hankalalta tuntuu.
Ennakkovaroitus: ällösöpöä luvassa. Ja minun pitäisi kirjoittaa tälläkin hetkellä jotain ihan muuta…
Reilun kuukauden päästä tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun löysimme Tohtorini kanssa toisemme. Siis apua. Tuntuu yhtä aikaa siltä, että vastahan se tapahtui, ja siltä, että siitä on älyttömän kauan. Siis eikös me oltu ihan vähän aikaa sitten Nurmijärvellä ja niin edelleen…? Toisaalta kun mietin meitä molempia ihmisinä silloin ja nyt, niin onhan tässä kuljettu pitkä matka yhdessä. Edelleen eri kaupungeissa, suhteen vakavuustaso suht samanmoinen kuin ensimmäisen vuoden tultua täyteen (tai ainakin miusta tuntuu siltä), mutta olemme aivan eri ihmisiä kuin nelisen vuotta sitten. Olemme aikuisempia kuin ennen. Uskallan sanoa jopa itsestäni näin, vaikka ihan kaikkien asioiden suhteen en koe olevani aikuinen – en ehkä milloinkaan.
Kyseessä on toinen parisuhteeni koskaan, ja se on kestänyt tähän mennessä yli kaksi kertaa niin pitkään kuin ensimmäiseni. Tuntuu ihanan turvalliselta, kun on joku, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Alkupuolen draamaa ei ole ollut havaittavissa pitkään aikaan, ja suhteemme on kestänyt vaikeitakin hetkiä ja aikoja – olen rakkaalleni siitä todella kiitollinen. ♥ Olen myös huojentunut siitä, ettei poliittinen vakaumukseni ole noussut kynnyskysymykseksi. Olen kuitenkin ollut yhdessä Tohtorini kanssa pitempään kuin puolueessa… Yhteisestä kissasta on ollut puhetta, ja ehkä hieman jostain vakavammastakin, mutta olen lähinnä leikitellyt ajatuksilla.
Pysähdyin tällä viikolla miettimään enemmänkin suhteemme alkupuolta ja niitä tunteita/tuntemuksia, joita minulla oli silloin. Tein varmaan ennen vaihtoa 8tracksiin soittolistan Tohtorilleni. Päätin nyt vuosipäivän lähestyessä tehdä saman uudelleen, mutta useammalla kappaleella. Tällainen siitä tuli ♥
Mikä ihme siinä on, kun aina silloin, kun pitäisi tehdä jotain tärkeää – kuten gradua – löydän jotain täysin tyhjänpäiväistä ja hurahdan siihen. Tällä kertaa se jokin on, muodikkaasti myöhässä, mikäpä muukaan kuin Mystic Messenger.
Kuulin siitä varmaan ekan kerran ennen joulua, ja jotkut kaverit jopa cossasivat siitä Frostissa. Kyseessä on siis naisille suunnattu deittisimu, johon on yhdistetty elementtejä visual noveleista ja – kuten nimestä voi päätellä – tavallisista viestisovelluksista. Koko peli on sekoittanut unirytmini niin totaalisesti, etten osaa enää kirjoittaa järkevästi. En varsinkaan käsin; tänään seminaarissa tuli niin paljon kirjoitusvirheitä, että aloin pohtia olenko kenties dementoitumassa tai jotain… No, päänsärky ja keskittymisvaikeudet menevät riittämättömän levon ja aamiaisen skippaamisen piikkiin.
Peli on paikoitellen uskomattoman cringeworthy – ja samalla uskomattoman huvittava. Olen pelannut vasta yhden 11 päivän reitin useasta, ja taisin pelata sen kaikkein siirappisimman reitin ensin… Tai ainakin luulen niin. Onpahan hyvää vaihtelua, kun tämä mobiilipeli on ilmeisesti suunnattu naisyleisölle; enemmän miehiä ja vähemmän tissejä.On vähän samanlaiset fiilikset kuin silloin 16-vuotiaana, kun tuli harrastettua roolipelaamista MSN Messengerissä… Oh boy, those were the days… :D
Nyt kun vielä muistan; palataan otsikkoon. Mystic Messengerissä on useita kohtia, joiden jälkeen ei ole paluuta takaisin – sama pätee elämään. Pelissä on kuitenkin tullut pariin otteeseen vastaan ajatus siitä, että jokaisen elämässä on yksi tärkeä käännekohta, joka muuttaa elämän täysin. Toki fiktion piirissä tämä on yksinkertainen ratkaisu, joka noudattaa tarinan/draaman kaarta, eli on olemassa alku, keskikohta ja loppu. Ratkaisevin lienee tuo keskikohta ja kyseinen suuri käänne siinä. Oikea elämä on harvoin yhtä yksinkertaista. Väitän, että näitä käännekohtia on useita – ainakin enemmän kuin yksi. Tai voihan se olla, että omassa elämässä ei ole tapahtunut sitä suurta käännekohtaa, josta ei ole paluuta entiseen… Suuria on kyllä tapahtunut viime vuosina, mutta entä tarpeeksi suuria…?
Kaikenlaisen puurtamisen graduhommien välttelemisen keskellä mietin vain kuumeisesti sitä, miten viettäisimme vuosipäivää, nyt kun ystävänpäivä meni sivu suun… Mitä jos palaisimme leikisti alkuun…?
Valitsin artikkelikuvaksi tällä kertaa ”selfien” loppukeväältä 2012 (lainausmerkit siksi, että otin kuvan itsestäni digikameralla :D) Vielä tuossa vaiheessa minua ajoi rakkaudenkaipuu ja hellyydenkipeys. Vuotta aiemmin olin ollut siinä pisteessä, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puskea eteenpäin ja hakea yliopistoon. Vuosi psykalla ei vielä paljoa viisastuttanut pientä yhdeksäntoistavuotiasta, vaan ihastuminen vei jalat alta ja järjen pääkopasta. Mennyt on mennyttä, ei siitä sen enempää.
Jos tämä kappale olisi ollut olemassa jo keväällä 2011 (tai keväällä 2012), elämäni olisi ollut silloin huomattavasti helpompaa. Disclaimer: kappale ei liity tämänhetkiseen tilanteeseeni.
Ajatus Tohtorista ja sinisestä puhelinkopista nosti kuitenkin tyttösen takaisin jaloilleen, vaikkakin hieman viiveellä – kesällä oli liikaa aikaa lamaantua omien ajatusten parissa. Syksyllä opinnot ja kaverit auttoivat jaksamaan päivästä toiseen vaadittavan määrän. Maisemaa oli kuitenkin vaihdettava, ennen kuin uusi herääminen saattoi keväällä tapahtua. Oma Tohtori löytyi, ja matka kohti kumppanuutta alkoi. Jälkikäteen ajateltuna tuli käyttäydyttyä joskus todella lapsellisesti, ja ihmettelen vieläkin, miten Tohtorini on jaksanut minua yli kolme vuotta…
Rakkauden ja kumppanuuden tiellä ei ole aina ollut helppoa. Varsinkin vaihto keväällä 2014 oli kuluttava kokemus (ja lopulta todella kasvattava); sen jälkeen olin täynnä ääntä ja vimmaa, kunnes käperryin itseeni ja vaivuin talviunille. Oli kuin olisin heittänyt hukkaan kaiken, mitä olin ehtinyt saavuttaa ennen vaihtoa. Sitä talvea on edelleen raskasta muistella…
Mutta kuten aina, ratkaisu löytyi kuin itsestään, itsestäni, toisten tuen avulla. En voi olla kuin kiitollinen kaikista tärkeistä ja rakkaista ihmisistä ympärilläni, lähellä ja kaukana. ♥
Ristus notta aharistaa. Tai, no, oikeastihan se taitaa olla että ”mikä ristus on ku ei aharista.”
Enivei. Tuntuu varsin jokapäiväiseltä tämä Sat in Your Lapin meininki, että tahtoisin vain jo valmistua, mutta samalla gradun eteen en jaksaisi tehdä yhtikäs mitään. Muutin siis blogini ulkoasua ja otsikoita vastaamaan ko. kappaletta. Pitäisi vain istua alas, päättäväisesti, ja pysyä penkissä niin kauan, että
a. gradun projektityötunneiksi tarkoitetut SPSS-koodaukset tulisivat valmiiksi
b. löytyisi tarpeeksi tutkimuskirjallisuutta johdantoa varten, ts. johdanto tulisi valmiiksi
c. gradua olisi tehtynä sen verran säädyllinen määrä, ettei tarvitsisi hävetä jokaisessa seminaarissa saamattomuuttaan
d. kuntavaalihommelit olisivat edes suurin piirtein selvillä (SOS!).
Täytyy vielä väsätä pari tapauskuvausta. Huomenna olisi sitten luennon, somekampanjan pohdinnan ja pisteytysten jälkeen luvassa poikkarit – ekaa kertaa sitten vanhan Bran poikkareiden… Toisaalta en ole menossa ensi viikolla sitseille niin pitäähän sitä nyt vähän käydä Escissä pyörähtämässä – vaikka haalareista repsottaa tässä vaiheessa koulutusta yksi jos toinenkin merkki. Kyllä lähtee! :’D
Syksy on lähtenyt vauhdilla käyntiin, gradun aihe on selvä (nuorten seurustelun vaikutus koulumenestykseen ja -motivaatioon ja miten puberteetti vaikuttaa seurustelun alkuun), opiskelijapolitiikkaakin on ja minut valittiin JyväSpeksin tapahtumavastaavaksi tälle vuodelle. Tuo kuva sopii kyllä muutenkin tähän syksyyn, kun muutamat bileet on tullut jo kahlattua ja lisää tulee. Jos gradu valmistuu täss vuoden sisään ja saan hyvän arvosanan niin ei voi valittaa :–D
Tajusin muuten juuri, etten ole tässä(kään) blogissa puhua pukahtanut juuri lainkaan politiikasta. Viikonloppuna oli seminaari Stadissa, ja raksu oli siellä myös! ♥ No, ei hänestä KOLlin jäsentä tullut, mutta kuulemma viihtyi työllisyyteen pureutuvassa semmassa. Ja liittokokouskin on tänä syksynä Jykylässä, ja aion olla ehdolla siellä ;3 Ja ilmeisesti olen myös mukana kuntavaaleissa. Noh, nämä on näitä, ja pitäisi varmaan perustaa politiikkablogi Uuteen Suomeen tai jotain…
Ai niin, kämppikset ovat menneet taas vaihtoon, tällä hetkellä heitä on vain yksi ja lokakuussa tulee toinen. Toivottavasti tämä uusi on yhtä mukava kuin tämä elokuussa tänne muuttanut ^_^ Jatkan varmaan hommia tästä, pitäisi saada tutkimussuunnitelman seuraava luonnos valmiiksi torstaihin mennessä ja yksi toinen kurssihomma viimeistään perjantaina. Adieu!
Wuhuu, nyt on työkuviot selvillä, auto hankittuna, viimeinenkin tentti suoritettu ja graduryhmä tiedossa!! Pääsin Tikapuu-projektiin (kehityspsykaa, mutta mielenkiintoisilla aihevaihtoehdoilla), hence the title and the song. Oikeastaan hain vain otsikon sanoilla biisiä ja tuo löytyi. Not bad!
Nyt tie vie Tampereelle raksun luo ja huomenna mennäään Helsinkiin kaveriporukan euroviisubileisiin! Kivaa on jo nyt, kun kaikki rullaa hyvin, ja lisää kivaa on tulossa…!
…Inb4 graduahdistus. No, se on edessä vasta syksyllä. Nyt saa sonaattia!
Just when I think I'm king, 